Maanantaina tulee kolme viikkoa siitä kun jäimme Santerin kanssa kahdestaan asumaan. Päivät ovat siis vierähtäneet uutta asutoa etsiessä ja kelan papereita täytellessä ja lastenvalvojalla käynti ja opetellessa olemaan Santerin kanssa kaksin. Viime viikonloppuna poika oli isänsä kanssa viikonlopun ja ilmeisesti heillä oli ollut ihan mukavaa.
Yllätys sinällään ei oo ollu hirveän hilpee fiilis tässä lähiaikoina. Kämppiä ei ole, tai sit ne on tajuttoman kalliita - ei kiitos. Jotenkin mikään ei jaksa kiinnostaa. Sohvan nurkka peiton alla glögilasi kädessä 24/7 ehkä mut onneks se ei ole mahdollista.
Eipä tällä kertaa muuta. Loppuun pari kännylaatuista kuvaa miun päivänsäteestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti