ugh.

Mie en enää tiiä mitä miun pitäs tehdä..
Päivät menee ihan jees vaikka onki helvetin paha olla, mut sit kun J tulee hengailee Santerin kanssa.. Miulla on silloin niiin hyvä olla. Enkä usko että se on ihan hirveen hyvä homma. Sit tulee paska olo siitä et on hyvä olla.
Mietin et pitäiskö miun sanoo sille ettei enää tuu mut en kuitenkaa haluu estää sitä näkemästä Santeria.. Ja viikoilla muuta mahdollisuutta ei oo kun se et se tulee tänne sen kanssa olemaan. Ehkä miun pitäs vaa ruveta lähtee aina johonkin kun se tulee, tai jotain. Mie en jaksa..
Ei se kuitenkaan kovin useesti käy, kerran viikkoon on ollu sen yhden illan mut silti..
Ehkä tää kohta helpottaa.

Sori, meni hirveeks valittamiseks..

Mietin et pitäskö sunnuntaina hakee Roki. Nyt kun toi vesirokkoki on ohi, vaikkakin flunssa tuli taas mut hirvee ikävä sitä. Aamuista voi tulla vähän vaikeita kyl mut haittaakos tuo.

Jos seuraavalla kerralla ois vähä iloisempaa juttua...

Kipiänä ollaan....

Santerilla alko tossa puolessa välissä viikkoa vesirokko..
Tiistaina kaveri huomas suun pielissä pari punaista näppyä ja ajattelin että oon vahingossa syöttäny sille hedelmäsosetta jossa on persikkaa kun ilmeisesti on sille allerginen. Keskiviikkona ei ollu ilmestyny lisää mut kuumetta oli korkeimmillaan 38.1 astetta ja epäilin et johtuskohan hampaista tai flunssasta kun santerin nenä oli hieman vuotanu tiistaina. Keskiviikkona poika oli muuten normaali mut nukkui hieman enemmän päivällä. Torstai aamuna huomasin sit et suun ympärillä on tosi paljon näppyjä ja käsissä ja jaloissa muutama. Soitin kaverille kun ajattelin et jos ollaan saatu heiltä märkärupi kun oltiin viikko sitten lauantaina siellä, heillä se oli parantunut kyllä jo silloin mut kuitennkii. Soitin sitten terveyskeskukseen et epäilen märkärupea ja päästiin hoitajalle joka sit pyys lääkärin käymään ja lääkäri totes että näyttää vesirokolta. Mistälie ollaan sit saatu..
Muutama yö ollaan nukuttu tosi huonosti ja tänään ei ole maistunu kun viileä maito ja hedelmäsoseet, ilmeisesti sen takia kun näpyt näyttää levinneen suuhunkin. Voi äitin rakasta :(
Toivotaan et menee nopeasti ohi..

Mut myö sairastetaan kyllä tyylillä ;)

kaverin ottama joten parempi laatu

javittu J ei suostu antaa tän kämpän avainta mikä sillä vielä on...

Liian pitkä hiljaisuus.

Pahoittelen reilun kuukauden hiljaisuutta. Meinasin tulla kuun alussa kirjoittamaan mutten saanut tuotettua tekstiä jossa olisi ollut järjenhiventäkään..

Maanantaina tulee kolme viikkoa siitä kun jäimme Santerin kanssa kahdestaan asumaan. Päivät ovat siis vierähtäneet uutta asutoa etsiessä ja kelan papereita täytellessä ja lastenvalvojalla käynti ja opetellessa olemaan Santerin kanssa kaksin. Viime viikonloppuna poika oli isänsä kanssa viikonlopun ja ilmeisesti heillä oli ollut ihan mukavaa.

Yllätys sinällään ei oo ollu hirveän hilpee fiilis tässä lähiaikoina. Kämppiä ei ole, tai sit ne on tajuttoman kalliita - ei kiitos. Jotenkin mikään ei jaksa kiinnostaa. Sohvan nurkka peiton alla glögilasi kädessä 24/7 ehkä mut onneks se ei ole mahdollista.

Eipä tällä kertaa muuta. Loppuun pari kännylaatuista kuvaa miun päivänsäteestä.